Tarkista Audi R8:n nykyiset huutokaupat.
Erinomaisen superurheiluauton resepti on pohjimmiltaan yksinkertainen. Otat tehokkaan moottorin, pulttaat sen tasapainoiseen alustaan ja käärit sen upean näköiseen koriin. Toisaalta tavaratilan, käytännöllisyyden tai polttoainetalouden kaltaiset asiat eivät aiheuta liikaa huolta. Ei siis ole mikään yllätys, että monet autonvalmistajat ovat yrittäneet tehdä sellaista. Oikein tehtynä superauto voi kohottaa merkin imagoa ja kääntää kaikki automaailman päät. Toisaalta kilpailu täällä on kovaa, eikä virheille ole sijaa, varsinkaan suurilla toimijoilla. Toisin sanoen minkä tahansa auton, joka kilpailee Ferrarin, Porschen tai McLarenin kanssa, on oltava täydellinen. Katsotaanpa siis, miten hyvin Audi onnistui tässä autosegmentissä, jota kutsutaan R8:ksi.
Audi R8:n idea
Audi on aina ollut hyvä tekemään suden lampaan vaatteissa työntämällä tehokkaan moottorin ja monimutkaisen voimansiirron tavallisiin, hieman huvittamattomiin autoihinsa. Aloitetaanpa legendaarisesta Audi Quattrosta, joka käänsi rallimaailman ylösalaisin. Ajovälineitä lukuun ottamatta tämä auto jakoi suurimman osan osistaan Audi 80 -sedanin kanssa. Näin on tehty siitä lähtien tehokkaalla S- ja vielä äärimmäisemmällä RS-mallistolla. Monien mielestä nämä ovat luokkansa parhaita autoja, ja ne päihittävät helposti kilpailijansa, kuten BMW:n tai Mercedeksen. Ne eivät ole vain nopeita, vaan niitä on myös helppo hallita kaikissa todellisissa olosuhteissa.
Pohjimmiltaan kaikki nämä autot ovat paljon nopeampia kuin niiden ulkonäkö antaa ymmärtää. Esimerkiksi huippumalli RS6 ei näytä juurikaan erilaiselta kuin 2 litran dieselmoottorilla varustettu lähtötason malli.
Mutta 2000-luvun alussa Audi halusi lisätä mallistoonsa todellisen urheiluauton. Perusajatuksena oli ottaa hyväksi todettu mekaniikka, mukaan lukien moottori ja nelivetojärjestelmä, ja sijoittaa se tyylikkääseen, kevyeen 2-paikkaiseen autoon. Täydellisen tasapainon varmistamiseksi autossa olisi keskimoottori ja siten vain kaksi istuinta.
Tällaisen auton kehittäminen tyhjästä olisi kuitenkin erittäin kallista, mikä voisi tehdä koko hankkeesta taloudellisesti mahdottoman. Onneksi Audi on osa suurta Volkswagen-konsernia, jolla on myös useita muita merkkejä. Yksi heistä on Lamborgini, joka kehitti aivan uutta mallia nimeltä Gallardo. Niinpä päätettiin, että Audi käyttäisi Lambon uutta alustaa lähtökohtana, antaisi sille erilaisen korin ja sovittaisi siihen oman voimansiirtonsa. Tuloksena syntyvän mallin nimi on R8.
Audi R8:n ensimmäinen sukupolvi
Ulkonäkö
Useiden samannimisten ja -muotoisten konseptien jälkeen ensimmäisen sukupolven Audi R8, koodinimeltään Type 42, esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä vuonna 2006. Huolimatta siitä, että nämä kaksi autoa jakoivat alustan ja suurimman osan mekaanisista rakenteista Lamborgini Gallardon kanssa, näillä kahdella autolla ei ollut mitään visuaalisia yhtäläisyyksiä. Italialainen auto oli aggressiivinen ja räikeä, kun taas saksalaisella oli hienovaraisempi ja kestävämpi muotoilu. R8 poikkesi kuitenkin täysin Audin muusta mallistosta, ja ainoa yhtäläisyys oli TT:tä löyhästi muistuttava etuosa.
Siihen kuuluivat muun muassa erehtymättömän Audin muotoinen säleikkö ja ajovalot, joissa on päiväajovaloina käytettävät LED-nauhat. R8:n siluetti määräytyi sen keskimoottorikokoonpanon ansiosta, ja konepelti oli matalalla ja takaosa viisto. Sivuhahmoa hallitsivat ainutlaatuisen muotoiset tuuletusaukot, joita Audi kutsui sidebladeiksi. Ne voitiin maalata eri tavalla kuin muu auto, mikä oli suosituin valinta, ja siitä tuli nopeasti R8:n tavaramerkki. Takapuolella tyylikkäitä takavaloja täydensivät suuret tuuletusaukot ja kromatut pakoputket.
Aluksi R8 oli saatavana vain 2-ovisena coupe-mallina, jossa oli – kuten tämäntyyppiselle autolle on odotettavissa – vain kaksi istuinta. Myöhemmin, vuonna 2008, esiteltiin Spyder-versio, jossa oli sisäänvedettävä pehmeä katto. Tämä versio herätti epävirallisesti henkiin suuren suosion saaneessa Iron Mad 2 -elokuvassa, jossa yleisö näki sen ensimmäistä kertaa. Sen lisäksi, että Spyderissa ei ollut metallikattoa, siinä ei ollut tunnistettavia sivuikkunoiden tuuletusaukkoja, ja polttoaineluukku oli siirretty alemmas. Muilta osin autot olivat lähes identtisiä. Lopuksi R8 valmistettiin enimmäkseen alumiinista, mutta osa koripaneeleista oli hiilikuitua, mikä auttoi vähentämään painoa.
Mekaniikka
Kun R8 esiteltiin, siinä oli 4,2-litrainen V8-FSI-moottori, joka oli lainattu silloisesta RS4-sedanista. Joitakin keskeisiä ominaisuuksia olivat muun muassa polttoaineen suora ruiskutus, muuttuva venttiilien ajoitus ja kilpatyylinen kuiva öljypohja. Tämän ansiosta moottorin teho oli 414 hevosvoimaa ja vääntömomentti 430 Nm. Sen avulla R8 kiihtyy nopeudesta 0-100 noin 4 sekunnissa ja sen huippunopeus on 187 km/h.. Toinen moottori oli samalla tavalla suunniteltu 5,2-litrainen V10-moottori, jonka Audi oli alun perin kehittänyt Lamborgini Gallardoon. Sen myötä teho kasvoi 525 hevosvoimaan ja 530 Nm:n vääntömomenttiin, mikä paransi kiihtyvyyttä ja huippunopeutta.
Aluksi tarjolla oli kaksi vaihteistovaihtoehtoa – perinteinen manuaalivaihteisto ja automaattivaihteisto, joissa molemmissa oli kuusi vaihteistoa. Myöhemmin siihen lisättiin luotettavampi ja helppokäyttöisempi 7-vaihteinen automaattivaihteisto, jossa on kaksoiskytkintekniikka. Kaikissa autoissa oli Audin Quattro-nelivetojärjestelmä, joka takasi erinomaisen pidon kaikissa sääolosuhteissa. Tämä kokoonpano on erinomainen liukkailla teillä, sillä se pystyy käyttämään voimaa tehokkaammin kuin takavetoiset kilpailijansa. R8:n voimansiirto suuntautui kuitenkin voimakkaasti taakse, mikä aiheutti yliohjautuvuutta, kun sitä ajettiin äärirajoille. Tämä oli kuitenkin helposti hallittavissa, ja auto oli ketterä ja tarkka nopeissa ja tiukoissa mutkissa.
Audi R8:n toinen sukupolvi
Kun Audin superauton ensimmäinen sukupolvi oli ollut käytössä yhdeksän vuotta, sen seuraaja esiteltiin vihdoin vuonna 2015. Uusi R8, koodinimeltään 4S, uudistettiin täysin alusta alkaen, ja se jakoi alustan Lamborghini Huracánin kanssa. Tästä huolimatta sen yleinen muotoilu ja muotoilu eivät ole muuttuneet merkittävästi, mikä ei ollut yllätys, kun otetaan huomioon, miten hyvän vastaanoton alkuperäinen auto sai. Merkittävimmät erot olivat tunnistettavat sivuterät, jotka oli nyt jaettu kahtia. R8 oli jälleen saatavana 2-ovisena coupe- tai pehmeäkattoisena avoautona. Vaikka kori pysyi hyvin samanlaisena kuin edeltäjänsä, alusta sai merkittävän parannuksen. Alumiinin sijasta käytettiin laajalti hiilikuitua, joka jäykisti sitä ja vähensi samalla painoa.
Kuten ulkonäön osalta, alumiini-hiilikuiturungon alla ei ole tapahtunut dramaattisia muutoksia. 4,2-litrainen V8-moottori poistettiin mallistosta, ja tunnettu 5,2-litrainen V10-moottori oli nyt ainoa vaihtoehto. Vaikka tämä moottori oli peräisin edellisestä R8-sukupolvesta, sitä uudistettiin perusteellisesti ja tehoa nostettiin 540 hevosvoimasta 610 hevosvoimaan. Toisen sukupolven R8:aan ei ollut saatavana manuaalivaihteistoa, vaan se oli saatavana vain 7-vaihteisella kaksoiskytkin-automaattivaihteistolla. Jälleen kerran Quattro-neliveto oli vakiovaruste, vaikka tämän auton saattoi tilata myös pelkällä takavetoisena. Tämä vähensi painoa ja monimutkaisuutta, mutta sen hintana oli pito liukkaissa olosuhteissa. Silti takavetoinen R8 voi olla nopeampi kuivalla asfaltilla kuin Quattro-sisaruksensa, varsinkin kun sitä ajaa kokenut kuljettaja.
Kuinka paljon käytetty Audi R8 maksaa nykyään?
Kuten useimpien muidenkin autojen, myös käytetyn Audi R8:n hinta vaihtelee useiden tekijöiden mukaan. Näihin tietoihin kuuluvat muun muassa valmistusvuosi, moottori ja yleinen kunto. Näin ollen voit löytää varhaisen V8-mallin alle 70 000 eurolla, kun taas täysin varusteltu V10-malli automaattivaihteistolla voi maksaa tuplasti enemmän.
Audi R8:n yhteenveto
Audi R8 on 2-ovinen urheiluauto, jota on valmistettu vuodesta 2006 lähtien, ja sen toinen sukupolvi esiteltiin vuonna 2015. Koko tämän ajan niitä tarjottiin coupe- tai pehmeäkattoisina avoautoina. Aluksi R8 oli saatavana V8- tai V10-moottorilla, johon yhdistettiin manuaali- tai automaattivaihteisto, ja vakiovarusteena oli neliveto. Toisen sukupolven autoissa oli kuitenkin vain V10-moottorit ja automaattivaihteisto.
