Kukoistuskautensa aikana brittiläinen autoteollisuus oli värikäs paikka, jossa oli monia erilaisia autofirmoja, malleja ja lähestymistapoja. Valitettavasti monet aikoinaan kuuluisat ja arvostetut merkit ovat kadonneet ja unohtuneet jo kauan sitten, ja eloonjääneistä suuruuksista Jaguar-yhtiöllä on ansaittu legendaarinen asema. Sir William Lyonsin yhtiö ansaitsi tämän merkin ajoneuvoilla, jotka edustivat aikanaan sekä suorituskyvyn, teknologian että tyylin huippua. Yksi niistä harvoista ajattomista malleista, jotka tekivät merkin tunnetuksi ja auttoivat sitä saavuttamaan nykyisen asemansa, on kaunis XK120.
Juuri ennen toista maailmansotaa Jaguar oli jo tehnyt itselleen mainetta kasvavana luksussedanien ja urheilumallien valmistajana, jolla oli jo pari tunnettua mallia. Toisin kuin kilpailijat, jotka valmistivat erittäin kalliita ja erikoisia autoja, Jaguarin tuotteet olivat aina saavutettavissa ja käyttökelpoisia tinkimättä ylellisyydestä, yksilöllisyydestä ja nopeudesta. Sota pysäytti edistyksen, ja sen päättyessä Sir Lyons päätti jatkaa siitä, mihin hän oli jäänyt vuonna 1940. Vaikka Jaguar valmisti sodan aikana raskaita pommikoneita, se palasi nopeasti takaisin ajoneuvojen tuotantoon, ja jo vuonna 1946 ensimmäiset uudet autot, jotka eivät olleet sotaa edeltäviä malleja, saapuivat asiakkaille. Suunnitelmana oli luoda täysin uusi sedan, joka osallistuisi aktiivisesti markkinoille. Koska kehitystyö kesti kuitenkin useita vuosia, mallin avulla asiakkaiden huomio saataisiin pidettyä yllä ja tehtaan toimintaa tuettua taloudellisesti. Sen nimissä päätettiin esitellä roadsterin prototyyppi Birminghamin autonäyttelyssä vuonna 1948, jotta yleisö ainakin heräisi.
Vierailijoiden ja erikoisyleisön reaktio oli uskomaton, ja Jaguarin edustajat saivat näyttelyn aikana runsaasti tilauksia. He eivät kuitenkaan tienneet, tuotettaisiinko autoja edes. Koska Sir Lyons ja tiimi tiesivät, että heillä oli potentiaalinen bestseller, he päättivät aloittaa tuotannon välittömästi. Alun perin ajoneuvoihin suunniteltiin alumiinirunkoja ja monia kalliita yksityiskohtia. Kun Jaguar tajusi, kuinka paljon tilauksia se sai, se päätti valmistaa korit teräksestä, jotta tuotanto olisi nopeampaa ja halvempaa. Ensimmäisissä 259 kappaleessa oli kuitenkin harvinainen alumiinirunko.
Uuden mallin nimi on XK120, ja X-kirjain (kokeellinen) viittaa moottorin luonteeseen, kun taas numero symboloi huippunopeutta mailina (120 mph). Tilavuus oli 3,4 litraa, ja tässä yksikössä oli kaksoisnokka-akselit, mikä oli hyvin edistyksellistä. Se käytti kahta SU-kaasutinta ja tuotti tuolloin erittäin kunnioitettavat 160 hv. Tämä moottori on erittäin merkittävä, koska se on Jaguarin moottorisoinnin selkäranka enemmän tai vähemmän muunneltuna seuraavien 40 vuoden ajan.
Pohjana käytettiin suunnitellun Mk VII -mallin lyhennettyä alustaa, jota peitti kori, jolla oli yksi automaailman kauneimmista muodoista. Myynnin alkaessa esiteltiin kolme versiota: roadster OTC (open two-seater), joka oli urheilullisempi versio, jossa oli kaksi pientä tuulilasia ja ei kattoa; DHC (drop head coupe), klassinen avoauto, ja FHC (fixed head coupe), joka oli suljettu versio.
Markkinat ottivat uuden Jaguar-mallin hyvin vastaan, ja se pääsi heti sodanjälkeisten urheiluautojen parhaimmistoon. Vaikka mukavuutta ja ergonomiaa oli ensimmäisissä malleissa hieman laiminlyöty, asiakkaat eivät protestoineet, ja myynti oli korkealla tasolla sekä Euroopassa että Amerikassa. XK 120:n urheilullisen luonteen vuoksi sen todistaminen radalla alkoi lähes välittömästi. Alussa se oli yksinomaan yksityisten tiimien ja yksityishenkilöiden käsissä, ja se voitti kuuluisan Mille Miglia -kilpailun vuonna 1950. Joka tapauksessa suosio ja myynti kasvavat jatkuvasti, ja tämän mallin tuotanto nousi 12061 kappaleeseen vuoteen 1954 asti, jolloin esiteltiin seuraava kehitys, nimeltään XK140.
Se on looginen jatko kehitykselle, joka toi muutoksia rakenteeseen, kuten erilaisen ohjausmekanismin ja jousituksen. Ulkopuolelta näkyvät lukuisat kromatut yksityiskohdat ja erilainen tuulilasi, mikä on helpoin tapa tunnistaa ja erottaa kaikki sukupolvet toisistaan. Moottorointi pysyi samana, XK-moottori, mutta se oli tehokkaampi ja tuotti 190 hv 5500 rpm:n kierrosluvulla. Enimmäisnopeus nousi 140 kilometriin tunnissa, mistä nimi johtuu. Myynti pysyi hyvänä, ja kolmen vuoden aikana markkinoilla oli 8 943 kappaletta.
Jaguar kuitenkin jatkoi kehitystyötä ja esitteli vuonna 1957 mallin kolmannen ja viimeisen version, XK150:n. Syy tähän siirtoon oli se, että XK-mallit vanhenivat hiljalleen ja menettivät asemiaan sekä markkinoilla että radalla. Monien mielestä tämä malli on tämän linjan kaunein evoluutio, mutta se on silti kauimpana rakentajan alkuperäisestä ideasta. Koria on hieman muutettu ja nykyaikaisemmin pyöristetty, ja tuulilasi on kaareva ja yhdestä kappaleesta valmistettu, mikä oli tuohon aikaan hyvin nykyaikaista.
Tyylikkään korin alta löytyi erillisjousitus, levyjarrut, ohjaustehostin ja uusi, vahvempi ja suurempi moottori. Se oli 3,8-litrainen yksikkö, jonka teho oli 220-265 hv (XK150 S -versio) ja joka oli johdannainen jo olemassa olevasta 3,4-litraisesta moottorista. Huippunopeus nostettiin 150 kilometriin tunnissa, mikä muutti mallinimityksen. Tästä sukupolvesta tuli kuitenkin täysiverinen Grand Turismo -auto, joka sopi paremmin rikkaille snobeille kuin amatöörikilpailijoille. Jaguar XK150 oli kuitenkin edelleen hieno auto, eikä se ollut menettänyt mitään alkuperäisestä vetovoimastaan. Suosiostaan huolimatta loppu oli kuitenkin näkyvissä, ja vuonna 1960 Jaguar lopetti tuotannon. Jaguar XK120, XK140 ja XK150 myytiin 12 vuoden aikana yli 30 000 autoa (kaikki versiot), mikä on kilpailijoiden vertaansa vailla.
