Monet menestyneet autot ovat paljolti sen ansiota, että ne ovat esiintyneet suosituissa elokuvissa tai televisiosarjoissa. Esimerkiksi Herbie auttoi Volkswagenia todennäköisesti myymään enemmän ikonisia Bettlejä kuin mikään muu mainos. Ja tyylikkään Alfa Romeo Spiderin myynti nousi huimasti sen jälkeen, kun Dustin Hoffman ajoi sitä elokuvassa Graduate. Televisioruuduillamme esiintyvistä autoista tunnetuin lienee kuitenkin General Lee. Tämä oranssiksi maalattu Dodge Charger vuodelta 1969 oli ja on edelleen kuuluisan The Dukes of Hazzard -sarjan päätähti. Lisäksi tämä muskeliauto esiintyi klassikoissa kuten The Bullit tai Fast and Furious. Mutta mikä tekee Dodge Chargerista niin suositun autoharrastajien ja elokuvaohjaajien keskuudessa?
Alkuperäisen Dodge Chargerin tarina
Yhdysvaltojen automarkkinat olivat 60-luvulla eläväiset ja nopeatempoiset. Talouden pommitettua ennennäkemätöntä vauhtia ostajilla oli paljon käteistä taskussaan. Ja monet heistä halusivat rahoilleen jännittäviä ja hauskoja autoja. Valmistajille tämä merkitsi sitä, että pelkästään luotettavien ja käytännöllisten ajoneuvojen rakentaminen ei enää riittänyt. He ovat vastanneet tähän uuteen suuntaukseen keksimällä kaikenlaisia uusia autotyyppejä. Yksi niistä oli Ford, joka kehitti Mustangin, joka loi perustan kokonaan uudelle ajoneuvotyypille – pony carille. Koska se osoittautui valtavaksi hitiksi, kaikki muutkin autonvalmistajat ryntäsivät mukaan uuteen markkinasegmenttiin.
Chrysler, joka on yksi alan suurimmista nimistä, oli kuitenkin myöhässä omaksumassa trendin. Ongelman korjaamiseksi he ovat antaneet Dodgen tehtäväksi suunnitella ja valmistaa kilpailevan auton Ford Mustangin tai Chevrolet Camaron kaltaisille autoille. Dodgella oli juuri sopiva tuote tähän tehtävään – konseptiauto nimeltä Charger. Kyseessä ei kuitenkaan olisi pelkkä geneerinen kopio markkinoilla olevista malleista. Sen sijaan, että Dodge olisi ottanut mittaa kilpailijoistaan, se päätti päihittää ne.. He ovat päätelleet, että tämä onnistuu parhaiten tyylikkäällä muotoilulla ja huomiota herättävillä ominaisuuksilla. Pohjimmiltaan tuleva Dodge Charger pyrki rakentamaan oman markkinarakonsa. Uusi auto sijoittuisi juuri Ford Mustangin ja sen ylellisemmän serkun Thunderbirdin väliin.
Ensimmäisen sukupolven Dodge Charger
Kaikkien aikojen ensimmäinen Dodge Charger esiteltiin maailmalle vuonna 1966. Myöhästyneenä muskeliautojen joukkoon insinöörit ja suunnittelijat joutuivat karsimaan joitakin kulmia tätä autoa kehittäessään. Sen sijaan, että he olisivat rakentaneet sen tyhjästä, he käyttivät uudelleen isomman, keskikokoisen Coronetin mekaanista alustaa ja etuosaa. Muilta osin ulkoasu oli kuitenkin puhdas, ja suurin osa muotoilusta perustui edellisvuoden Charger Concept -konseptiautoon. Se oli saatavana vain 2-ovisena fastback-mallina, josta tuli myöhemmin erittäin suosittu muskeliautojen keskuudessa. Tyylikkään, virtaviivaisen siluetin lisäksi auto sai näin käytännöllisen, luukkutyylisen takaluukun. Takaosaan suunnittelijat asensivat täyspitkät takavalot, joiden pintaan on kaiverrettu CHARGER. Tämä näytti upealta, varsinkin yöllä. Lopuksi etupää sai tunnusomaisen säleikön, jota Dodge kutsui ulkonäkönsä vuoksi sähköparranajokoneeksi. Tämä yksityiskohta antoi autolle ainutlaatuisen ulkonäön ja erotti sen huomattavasti Coronetista.
Myös sisäpuolella oli useita hauskoja ja innovatiivisia yksityiskohtia. Esimerkiksi kojelauta oli valaistu sähköluminesenssillä. Tavallisten lamppujen sijaan numerot ja kirjaimet hehkuvat itsestään, mikä luo kiehtovan näyttämön. Lisäksi kuljettaja ja matkustajat matkustavat neljässä mukavassa mutta tukevassa istuimessa. Lisäksi koko matkustamon keskikonsoli kulki läpi koko matkustamon, mikä antoi sille avaruusaluksen näköisen ilmeen.
Konepellin alla ainoana moottorivaihtoehtona oli useita erikokoisia V8-moottoreita. Niistä tehokkain oli kuuluisa 426 Street Hemi, joka tuotti 425 hevosvoimaa ja 490 kilon vääntömomentin. Moottorivalinnasta riippuen Dodge Charger oli saatavana joko manuaali- tai automaattivaihteisena.
Kaikista eduistaan huolimatta Charger ei ole myynyt niin hyvin kuin Dodge toivoi. Tämä johtui suurimmaksi osaksi sen hinnasta, joka oli huomattavasti korkeampi kuin sen tärkeimmillä kilpailijoilla. Lisämaksusta saadut hienot yksityiskohdat ja ominaisuudet eivät vain riittäneet houkuttelemaan ostajia riittävästi. Vuoden 1967 lopussa, alle kahden vuoden tuotannon jälkeen, oli siis aika harkita asiaa vakavasti uudelleen.
Dodge Charger toisessa sukupolvessa
Analysoituaan, mikä saattoi hidastaa myyntiä, Dodge esitteli uudelleen suunnitellun, toisen sukupolven Chargerin vuonna 1968. Vaikka muotoilu oli täysin uudistettu, se oli melko samanlainen kuin edeltävässä autossa. Jyrkkiä muutoksia ei tarvittu, sillä Chargerin yleinen muoto oli automaailman suosiossa. Sen sijaan valmistaja päätti karsia erilaisista hienoista ominaisuuksista, jotka olivat kauniista ulkonäöstään huolimatta kalliita valmistaa. Alkuperäisessä autossa oli esimerkiksi kääntyvät ajovalot, jotka kääntyivät ja piiloutuivat säleikköön, kun niitä ei kytketty päälle. Niiden toimintamekanismi oli kuitenkin varsin monimutkainen ja altis vioille. Niinpä insinöörit suunnittelivat tämän uudelleen ottamalla käyttöön vankemman ja edullisemman kokoonpanon.
Hinnanalennukset näkyivät kuitenkin selvimmin sisätiloissa, joissa esimerkiksi takaistuimet korvattiin tavanomaisemmilla penkkipenkkijärjestelyillä. Lisäksi sähkövalaistustyylinen kojelauta väistyi perinteisten lamppujen tieltä, kuten muissakin autoissa. Isojen V8-moottoreiden lisäksi oli myös kuutosmoottori lisävarusteena. Näin luotiin lähtötason versio niille ostajille, jotka pitivät autosta, mutta joilla ei ollut varaa muhkeaan hintaan.
Dodgen onneksi kaikilla näillä hienosäädöillä ja päivityksillä oli vaikutusta, ja myynti nousi selvästi. Toisen sukupolven Chargerin tuotanto jatkui seuraavat kaksi vuotta, ja siitä tuli yksi markkinoiden tunnetuimmista muskeliautoista.
Kolmannen sukupolven Dodge Charger
70-luvun alussa Chrysler joutui uudistamaan suurimman osan mallistostaan täyttääkseen uudet liikenneturvallisuusmääräykset. Tämä tarkoitti, että monet autot saisivat perusteellisen uudistuksen, ja Dodge Charger oli yksi niistä. Sen kolmas sukupolvi, joka istui täysin uudistetulla alustalla, esiteltiin vuonna 1970. Se suunniteltiin huomattavasti eri tavalla kuin edeltävä auto, ja siihen tehtiin useita ratkaisevia muutoksia. Merkittävin oli etusäleikkö, joka oli jaettu kahtia. Lisäksi etupäähän on asennettu perinteiset ajovalot.
Kääntyvä kokoonpano, joka teki aiemmista autoista niin tunnistettavia, oli nyt lisähintainen lisävaruste. Konepellin etuosassa oli ilmakaukalo, jonka muoto vaihteli mallista riippuen. Niistä kiinnostavin oli Air Grabber -niminen ominaisuus. Tämä massiivinen kauha ponnahti esiin konepelliltä, kun kuljettaja painoi kojelaudassa olevaa painiketta.
Mekaanisesti uuden Chargerin ja edeltäjänsä välillä ei ollut juurikaan eroja. Moottorivaihtoehtoina oli kuutosmoottori ja useita V8-moottoreita yhdistettynä manuaali- tai automaattivaihteistoon. Moottoreita hiottiin vuosien mittaan, ja ne saivat parannetut kaasuttimet, jotka auttoivat tehon lisäämisessä. Taka-akselille oli saatavana erilaisia vaihteistoja, jotka takasivat paremman kiihtyvyyden tai suuremman huippunopeuden.
Kolmannen sukupolven Charger oli tuotannossa vuoden 1974 loppuun asti. Siihen mennessä oli selvää, että muskeliautojen aikakausi, niin loistava kuin se olikin, oli tulossa tiensä päähän.
Seuraavat Dodge Charger -sukupolvet
Alkuperäisen markkinasegmentin hävitessä uuden, neljännen sukupolven Chargerin olisi oltava erilainen auto. Dodge päätti tehdä siitä ylellisemmän, jotta se voisi kilpailla Chevrolet Monte Carlon tai Pontiac Grand Prix’n kaltaisia malleja vastaan. Yleisö ei kuitenkaan ottanut tätä uudistettua muskeliautoa hyvin vastaan, ja Dodge luopui lopulta tästä kuuluisasta mallista vuonna 1978.
Dodge yritti herättää nimen henkiin 80-luvulla L-korin autoissaan. Ne olivat pieniä, etuvetoisia, nelisylinterisillä moottoreilla varustettuja pienikokoisia autoja. Mutta tämä ei odotetusti miellyttänyt ostajia, ja malli lopetettiin lopulta.
Dodge tuli vihdoin järkiinsä vuonna 2006, kun se julkaisi kuuluisan nimikyltin arvoisen auton. Nykyinen Dodge Charger on toki neliovinen sedan, mutta muuten se on kaikin puolin todellinen muskeliauto.
Kuinka paljon Dodge Charger maksaa nykyään?
Alkuperäisiä Dodge Charges -autoja valmistettiin yli puoli miljoonaa kappaletta sen kahdeksan vuotta kestäneen tuotannon aikana. Se ei siis ole harvinainen, vaikka monet niistä ovatkin ajaneet kolarin ja tuhoutuneet vuosien varrella. Hyväkuntoisen esimerkin löytäminen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa. Näiden autojen hinnat alkavat 10 000 ja 15 000 dollarin välillä vuosimallista ja kunnosta riippuen. Täysin kunnostetut, vähän ajetut ja huoltohistoriallisesti tunnetut mallit voivat kuitenkin maksaa yli 200 000 dollaria.
Dodge Charger – lyhyesti
Alkuperäinen Dodge Charger oli vuosina 1966-1974 valmistettu muskeliauto. Mallia oli kolme sukupolvea, joilla kaikilla oli sama 2-ovinen coupe-kori. V8-moottori oli yleisin moottorivaihtoehto, vaikka myös kuutosmoottori oli saatavilla. Kilpailukykyisen suorituskyvyn lisäksi Dodge Charger tarjosi upean ulkonäön, joka erotti sen muista. Tämä auttoi sitä nousemaan yhdeksi kaikkien aikojen tunnetuimmista muskeliautoista.
